| Urho Kekkosen kansallispuisto 9.4. |
Kun palasin viime vuoden lokakuussa Afrikasta, päätin perua alkuvuoteen suunnittelemani Etelä-Amerikan kiipeilyreissun ja viettää koko talven Suomessa. Edellinen puolivuotinen oli kulunut neljän eri mantereen väliä reissaten. Matkustuskiintiö alkoi olla täynnä, puhumattakaan pitkien lentojen ympäristölle aiheuttamasta kuormituksesta. Suomen talvi on sitä paitsi liian hieno tuhlattavaksi ulkomailla! Päätinkin lähteä Lappiin ja pysytellä seuraavat puoli vuotta kotimaan kamaralla.
Päätös osoittautui oikeaksi. Pohjoisen talvi on tarjonnut hienoja elämyksiä aina revontulien alla avotunturissa hiihtelystä autiotupien lämmössä vietettyihin pitkiin myrskyisiin iltoihin. Talvilajeja on tullut harrastettua monipuolisesti jääkiipeilystä leijahiihtoon. Vaikka olen retkeillyt tänä talvena paljon ympäri Lappia, Urho Kekkosen kansallispuisto on ollut "kotikenttä", jonka hangilla olen valtaosan hiihtokilometreistäni tehnyt. Ohessa Lapin talven muistelua ja kohokohtia.
Päätös osoittautui oikeaksi. Pohjoisen talvi on tarjonnut hienoja elämyksiä aina revontulien alla avotunturissa hiihtelystä autiotupien lämmössä vietettyihin pitkiin myrskyisiin iltoihin. Talvilajeja on tullut harrastettua monipuolisesti jääkiipeilystä leijahiihtoon. Vaikka olen retkeillyt tänä talvena paljon ympäri Lappia, Urho Kekkosen kansallispuisto on ollut "kotikenttä", jonka hangilla olen valtaosan hiihtokilometreistäni tehnyt. Ohessa Lapin talven muistelua ja kohokohtia.
Saavuin Inarin kaamokseen viikko ennen sen loppua. Seisoimme terveyskeskuksen takapihalla katsomassa, kun aurinko nousi ensimmäisen kerran. Päivä piteni hitaasti. Testailin varusteita Ivalojoen jäällä -36 asteen pakkasessa. Hiihdin paljon UKK:n tuntureilla. Muita kulkijoita oli vähänlaisesti. Sää oli kylmä ja tuulinen. Erämaa tuntui jollain tavalla uhkaavalta. Etenkin avotunturissa whiteout saattoi nousta tyhjästä. Opin pitämään kompassia mukana lyhyelläkin hiihtolenkillä eksyttyäni kerran pahasti whiteoutissa ja harhailtuani tuntikausia nollanäkyvyydessä. Loppukuusta valon määrä alkoi lisääntyä ja aurinko näyttäytyä yhä useammin, eikä erämaakaan tuntunut enää yhtään uhkaavalta.
Helmikuu oli kaunein kuukausi. Reissasin paljon ympäri Lappia. Teimme hiihtoretken Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Yksi viikonloppu kului Pyhällä ja Korouomalla jääkiipeillen. Kävin myös hiihtämässä viime talven kotikonnuilla Suomen pohjoisimmassa erämaassa Kaldoaivissa. Islanti-retkikuntamme teki harjoitusretken Päijänteen jäällä. Tunsin itseni typeräksi matkustaessani suksipussini kanssa etelän loskiin Lappiin matkaavien hiihtolomalaisten keskellä. Tein kuitenkin myös monta hienoa hiihtoretkeä UKK:n tuntureilla. Mieleeni on jäänyt etenkin eräs päivystysvapaa helmikuun alussa, jonka vietin kokonaan avotunturissa hiihtäen. Oli täysikuu ja muistan ajattelleeni, että pastellinsävyjen värittämä tykkyluminen maisema on kuin jostain kornista Lappi-mainoksesta.
Maaliskuu alkoi viikon vaelluksella Käsivarren erämaassa. Valloitimme Haltin. Revontulia näkyi lähes joka ilta. Suurin osa vapaa-ajasta kului UKK:n tuntureilla, jossa tein useamman hienon viikonloppuvaelluksen. Ikimuistoisin näistä oli kovassa lumimyrskyssä tehty hiihtoreissu Lankojärven autiotuvalle, jossa majoituin ison ja äänekkään tšekki-porukan kanssa. Kävin myös ensimmäistä kertaa moottorikelkkasafarilla kollegojen houkuttelemana. Hauskaa, vaikkei kovin kehittävää touhua!
Huhtikuun sanotaan olevan Lapin paras hiihtokuukausi ja hankikannon puolesta se sitä olikin. Hiihtelin paljon erämaan puolella. Hienoin hiihto oli soolovaellukseni Sokostille. Innostuin myös leijahiihdosta, josta tuli tänä talvena trendilaji Ivalon lääkärikunnan keskuudessa. Päätin hankkia oman leijan. Pääsiäisenä teimme road tripin Jäämeren rannalle Norjaan, joten puolen vuoden tavoitteeni Suomessa oleskelua jäi lopulta paria viikkoa vajaaksi. Itsenäisyyspäivänä Koitajoella avattu Suomen talvivaelluskausi päättyi toissaviikonloppuiseen vaellukseeni itärajalla. Hiihtelin Raja-Joosepista rajavyöhykkeen reunaa tunnelmalliselle Kiertämäjärven autiotuvalle. Muita hiihtäjiä ei näkynyt missään ja ilmassa alkoi olla lopun tuntua. Istuin kynttilänvalossa kaminan räiskeessä Lapin kesää kuunnellen ja pohdiskelin kesän olevan yliarvostettu.
| Urho Kekkosen kansallispuisto 8.2. |
Lapin talvi ja sen myötä myös aikani Ivalossa lähestyy loppuaan. Retkikuntamme suuntaa loppuviikosta kohti Islantia ja aloittaa 11 päivän hiihdon yli Vatnajökull-jäätikön. Hiihdon jälkeen jään vaeltamaan Islantiin joksikin aikaa. Vaikka laukut on jälleen pakattu yhtä seikkailua varten, en hyvästele Lappia tältä vuodelta lopullisesti. Palattuani Suomeen toukokuun lopussa suuntaan vielä reiluksi kuukaudeksi pohjoiseen Utsjoen yöttömään yöhön. Ensi talvi kulunee jälleen Inarissa.
Kiitos talvi. Uusia lumia odotellessa!
Kiitos talvi. Uusia lumia odotellessa!






