Ärsyttävät tupakaverit

Hanhikosken autiotupa (Koitajoki).

Suomen autiotupajärjestelmä on maailman mittakaavassakin täysin ainutlaatuinen. Vaeltaja pystyy majoittumaan keskellä erämaata ilmaiseksi kaikille avoimissa, valtion julkisin rahoin ylläpitämissä mökeissä, joista löytyy kaikki tarvittava kaasusta polttopuihin. Autiotuvissa majoittumiseen liittyy Metsähallituksen virallisten ohjeiden ohella myös eräitä kirjoittamattomia käyttäytymissääntöjä, autiotupaetiketti. Kaikki eivät sääntöjä tai etikettiä kuitenkaan noudata, kuten olen vuosien varrella ja aivan viime viikkoinakin erämaassa liikkuessani saanut huomata. Seuraavaksi kooste kymmenestä itsessäni eniten ärsytystä herättävästä autiotuvan käyttäjästä.

Hahmot ovat karrikoituja versioita tai yhdistelmiä todellisista autiotuvilla kohtaamistani henkilöistä, eivätkä siis viittaa suoraan kehenkään olemassa olevaan ihmiseen. Teksti on kirjoitettu muutenkin täysin pilke silmäkulmassa.

1. Sottapytty

Sottapytty on yksi ärsyttävimmistä tupamajoittujista. Erityisesti pitkän päivän päätteeksi siivottomassa kunnossa olevalle tuvalle raahautuessa ja tyhjän puulaatikon toivottaessa väsyneen matkaajan tervetulleeksi tämän tupakävijätyypin kiroaa helposti alimpaan helvettiin. Sottapytty jättää pöydälle muruja ja ruokatahroja. Kamiinan lämmityksessä lattialle kertyviä roskia hän ei näe tarpeelliseksi siivota, tuhkien tyhjentämisestä puhumattakaan. Hän ei myöskään arkaile työntää kamiinaan esimerkiksi foliolla päällystettyjä retkiruokapusseja ja muuta palamatonta roskaa. Kyllähän joku ne sieltä raivaa! Sottapytty polttaa usein visiittinsä aikana puulaatikon tyhjäksi, eikä vaivaudu pilkkomaan tilalle uusia puita, koska olisihan tämä nyt aivan liian raskas ponnistus. Sottapytyt liikkuvat erämaissa sekä lihasvoimin että moottoriavusteisesti, mutta havaintojeni mukaan kuuluvat ehkä aavistuksen useammin jälkimmäiseen ryhmään.

Siivoa jälkesi ja täytä puulaatikko lähtiessäsi. Kiehisiä on myös hyvä vuolla seuraavaa tulijaa varten.

Kuonjarjoen autiotupa (Käsivarsi).

2. Tuvanvaltaaja

Kirjoitin pari vuotta sitten blogissani eräästä todella törkeästä autiotuvan valtauksesta. Aivan näin räikeisiin tapauksiin onneksi harvoin törmää, mutta tuvanvaltaajia tapaa silti säännöllisin väliajoin. Tuvanvaltaaja on levittänyt varusteensa ilmavasti kamiinan ympärille kuivumaan saapuessasi likomärkänä iltahämärässä tuvalle, eikä tee elettäkään tehdäkseen tilaa tavaroillesi. Tuvanvaltaaja valtaa myös laverilta vähintään kolmen hengen levyisen tilan itselleen ja varusteilleen, jotka ovat liian hienoja lattialla säilytettäväksi. Mikäli huomautat tuvanvaltaajalle tarvitsevasi hieman tilaa, hän saattaa närkästyä ja ilmoittaa: "Minä olin täällä ensin".

Anna tilaa uusille tulijoille. Viimeiseksi tulleilla on etusija yöpyä.

3. Niksi-Pekka

Niksi-Pekka ei varsinaisesti riko mitään sääntöä, mutta on muuten todella ärsyttävä tapaus. Niksi-Pekkaa vaivaa pakottava sisäsyntyinen tarve päteä. Usein Niksi-Pekka on itseäsi selvästi vanhempi ja kokeneempi vaeltaja. Aluksi olet mielissäsi saamistasi vinkeistä. Niksi-Pekan mielestä vaelluskenkäsi ovat liian lähellä kamiinaa kuivumassa. "Missä voi sulaa, siinä nahka palaa", hän opastaa.  Niksi-Pekalla on myös sananen sanottavana ruokavalinnoistasi ja kasvisruokavaliosta yleisesti. Niksi-Pekka tarkkailee tiivisti, kun sytytät kaasukeittimen. Jos nostat kattilan sekunniksikin pois liedeltä kokkaamisen lomassa, hän syöksyy sammuttamaan hanan, koska kaasua ei saa tuhlata. Pikkuhiljaa ärsytyskertoimesi alkavat nousta ja alat epäillä Niksi-Pekan bongailevan tarkoituksella virheitäsi. Tuntiessasi Niksi-Pekan hengityksen niskassasi kamiinaa sytyttäessäsi huomaatkin käsiesi tärisevän.

Kokemattomampia on aina syytä neuvoa, mutta suoranainen päteminen ei liene tarpeellista.

4. Tunturisaarnaaja

Tunturisaarnaaja on usein esimerkiksi jonkin poliittisen tai uskonnollisen liikkeen kannattaja, joka kokee tarpeelliseksi julistaa aatemaailmaansa myös muille. Hän ohjaa innokkaasti keskustelua politiikkaan tai uskontoon, eikä häpeile tyrkyttää omia näkemyksiään ainoina oikeina tapoina nähdä maailma. Mikäli sattumalta olet asiasta hyvin jyrkästi eri mieltä, tunnelma kiristyy helposti, ja valmiiksi pieni autiotupa alkaa tuntua entistäkin ahtaammalta.

Politiikka ja uskonto on parempi rajata autiotupakeskustelujen ulkopuolelle.

Kiertämäjärven autiotupa (Urho Kekkosen kansallispuisto).

5. Ylisosiaalinen

Ylisosiaalinen ei ymmärrä ajatusta, että jotkut tulevat vaellukselle etsimään rauhaa ja hiljaisuutta. Ylisosiaalinen on äärimmäisen kova puhumaan ja kyselemään, eikä kestä hetkeäkään tupaan laskeutuvaa hiljaisuutta. Hän ei kaihda menemästä kysymyksissään myöskään henkilokohtaisuuksiin. Siinä vaiheessa, kun olet käynyt illan aika läpi kaiken ammatistasi parisuhdestatukseesi ja kysymystulva vain jatkuu, alat harkita vakavasti telttamajoitukseen siirtymistä.

Tupakaverien kanssa käydyt keskustelut ovat vaelluksen suola, mutta kovin henkilokohtaisia asioita ei kannata kysellä, ellei keskustelu sitten spontaanisti ajaudu siihen suuntaan.

6. Haamu

Haamu liikkuu erämaissa jättämättä autiotupien vieraskirjoihin mitään merkintää vierailustaan. Reittisuunnitelmansa kysymistä hän pitää liikana uteliaisuutena, eikä ole valmis jakamaan tätä tietoa kenenkään kanssa.

Vieraskirjoihin on hyvä kirjoittaa nimensä ja minne päin on seuraavaksi suuntaamassa ihan turvallisuussyistä.

7. Mökkeilijä

Mökkeilijä viihtyy usein lähellä asutusta sijaitsevilla autiotuvilla. Hän majoittuu autiotupaan häpeilemättä useammaksi päiväksi, jopa viikoiksi. Mukana saattaa olla esimerkiksi kalastus- tai metsästysvehkeet. Mitäpä sitä nyt suotta maksamaan kalliista vuokramökeistä, kun Metsähallituksen piikkiin voi mökkeillä ilmaiseksi!

Autiotuvat on tarkoitettu tilapäiseen levähtämis- ja yöpymiskäyttöön (1-2 vrk).

Kuoppilasjärven autiotupa (Paistunturin erämaa).

8. Kelkkailija

Kelkkailija hurauttaa autiotuvan pihaan kelkalla tai mönkijällä. Turha liikkua lihasvoimin, kun kelekallakin pääsee! Kelkkailija saattaa kuulua esimerkiksi viikonlopuksi tunturiin rentoutumaan lähteneeseen paikalliseen poikaporukkaan, joiden kelkkojen tavaratilat on lastattu täyteen alkoholipitoisia nautintoaineita. Poistuessaan he jättävät ahkioosi lahjukseksi Sandelsin, ettet vahingossa kerro kellekään heidän aikoneen majoittua tuvassa.

Autiotupa on tarkoitettu jalkaisin, hiihtäen tai muulla tavoin omin voimin liikkuvien yöpymiskäyttöön. Muulla tavoin liikkuvat voivat käyttää tupaa vain päiväkäytössä.

9. Päivätuvan asukki

Päivätuvan asukin löydät sivakoidessasi aamutuimaan läheiselle päivätuvalle aikeenasi keitellä sumpit. Saapuessasi löydätkin täyden tuvan, jossa päivätuvan asukki kumppaneineen vasta heräilee kaikki varusteensa ympäri tupaa levittäneenä. Erityisen usein tämän yksilön tapaa Urho Kekkosen kansallipuistossa Rautulammen ja Niilanpään päivätuvilla. Useimmiten kyseessä ei vaikuta olevan minkäänlainen hätämajoittuminen.

Päivätuvissa saa majoittua vain poikkeustapauksessa.

10. Tunturifilosofi

Tunturifilosofi on usein yksin liikkuva vaeltaja, joka on kokenut erämaassa liikkuessaan herätyksen ja haluaa jakaa ajatuksensa myös muiden kanssa. Hän päättää kirjoittaa vieraskirjaan useamman sivun mittaisen paatoksellisen manifestin. Ajatukset voivat olla sinänsä aivan mielenkiintoisia, mutta mieleen hiipii väistämättä, oliko tämä vieraskirjan viimeisten sivujen täyttämisen arvoista.

Kirjoita vieraskirjaan nimesi, havaintosi ja seuraava kohteesi. Pidemmät pohdinnot on parempi jättää johonkin muuhun foorumiin.

Säännöt löytyvät jokaisen tuvan seinältä.

Ohje autiotupien käyttöön
(Lähde: luontoon.fi)

1. Autiotupa on tarkoitettu jalkaisin, hiihtäen tai muulla tavoin omin voimin liikkuvien yksityishenkilöiden tilapäiseen levähtämis- ja yöpymiskäyttöön (1 - 2 vrk). Muulla tavoin liikkuvat voivat käyttää tupaa vain päiväkäytössä. Suurten ryhmien toivotaan käyttävän yöpymiseen omia telttoja tai varaustupia.

2. Autiotupien käyttö yöpymiseen ei ole matkailun liiketoiminnassa sallittua, mutta tupaa voidaan käyttää taukopaikkana Metsähallituksen luvalla. Liiketoiminnassa asiakkaiden yöpymiseen tulee käyttää varaus- ja vuokratupia tai yksityisiä majoituspalveluja.

3. Osalla tuvista on paikanpäällä tupakohtainen kansio. Tutustu kansion sisältöön. Se opastaa tuvan ja sen laitteiden käytössä. Kansiossa on myös hyödyllistä retkeilytietoa.

4. Tarkista tulisijan kunto, ennen kuin sytytät tulen. Käytä polttopuuta säästäen. Jos tuvalla on kaasukeitin, tutustu sen ohjeeseen ennen keittimen käyttöä.

5. Jos tuvan vedenottopisteen veden laatua tarkkaillaan säännöllisesti, siitä ilmoitetaan tupakansiossa ja kohteella terveysviranomaisen lausunnolla. Muu käyttövesi ja luonnonvedet suositellaan keitettäväksi ennen käyttöä juomavedeksi.

6. Anna tilaa uusille tulijoille, viimeiseksi tulleilla on etusija yöpyä. Älä häiritse muita tuvan käyttäjiä. Tupakointi sisätiloissa on kielletty! Tarkista etukäteen, saako tupaan tuoda lemmikkieläimiä.

7. Noudata tuvan jäte- ja kierrätysohjeita. Polta vain puhdas paperi. Maatuvat jätteet voit laittaa kompostiin tai kompostikäymälään. Vie muut mahdolliset jätteet lähimpään ekopisteeseen.

8. Kirjoita vieraskirjaan nimesi, havaintosi ja seuraava retkikohteesi.

Kevo ja tupaetiketti

Guivi-tunturin huipulla (641 m).

Suomessa tehdyistä vaelluksista tulee kirjoiteltua harvemmin tänne blogin puolelle. Yksi tämän vuoden hienoimmista kotimaan reissuista lienee kesä-heinäkuun taitteessa tekemäni "ex tempore"-vaellus Kevolle. Olin jättäny autoni Ivalon lentokentälle Alaskaan lähtiessä, ja päätin autonhakureissulla käydä kiertämässä Kuivin rengasreitin. Rengasreitti on huomattavasti Kevon reittiä kätevämpi etenkin auton siirtelyiltä välttymisen osalta. Sitä kulkiessa pääsee myös näkemään kaikki Kevon kanjonin hienoimmat kohdat.

Reitti alkaa Sulaojan parkkipaikalta Karigasniemen läheltä, josta kuljetaan Kevon reittiä pitkin Ruktajávren autiotuvalle. Täältä reitti haarautuu kohti Guivi-tunturia. Kuivin autiotuvalta jatketaan kohti Kevon kanjonia, jossa polku yhtyy Kevon reittiin. Paluumatka kuljetaan Kevon reittiä pitkin takaisin Sulaojan parkkipaikalle. Kaikkiaan 86 kilometrin mittaiseen kierrokseen upposi kolme ja puoli päivää. Pisin etappini oli Kuivi-Ruktajávri väli, jossa kävelymatkaa kertyi 31 kilometriä. Reitti on suurimmaksi osaksi helppokulkuinen, vaikka toki muutama kahlaamalla tehtävä joenylitys ja yksi vaijeriylityskin sen varrelle mahtuu. Kanjonin alueella on jonkin verran nousua ja kivikkoisempaa polkua, muttei mitään erityisen haastavaa.

Ilahduttavinta yksin vaeltaessa on tutustua muihin vaeltajiin, joita oli tällä kertaa liikenteessä yllättävän paljon. Monet inspiroivat keskustelut tulikin jälleen käytyä autiotuvilla iltaa istuessa! Myös vieraskirjojen lukeminen tarjoaa viihdettä tuvissa vietettyjen pitkien iltojen ratoksi. Tuttuja nimiäkin tuli bongattua, ystäväni Laura oli nimittäin ollut samalla reitillä vain muutamia viikkoja aiemmin heti Kanjonin avauduttua (alueella retkeily on kielletty 1.4.-14.6. välisenä aikana). Ruktajávren autiotuvan vieraskirjan selailu paljasti reitillä koetun melko dramaattisia hetkiä aiemmin kesäkuussa:

Törmäsin vieraskirjaa selatessa tähän tarinaan. Ihmettelin hieman, mikä hullu reitillä on pyörinyt...

...kunnes jatkoin lukemista seuraavalle sivulle, josta selvisi tarinan oikea laita. "Mene pois, olimme täällä ensin!"

On  kyllä kertakaikkisen "mulkku äijä", kun tuolla tavalla menee räyhäämään poikaraukoille, jotka ovat sentään ehtineet tuvalle ensin! Mutta vakavasti puhuen: näiden nuorten miesten tuvan valtaus oven säppiin laittoineen on yksi törkeimmistä autiotuparikkeistä aikoihin. Liekö taustalla puhdas törkeys vai onko tupaetikettiin perehtyminen yksinkertaisesti jäänyt väliin näiltä herrasmiehiltä? Kaksi miestä ja yksi koira tuskin tarvitsevat majoitteekseen isoa 10 henkilölle mitoitettua autiotupaa. Suosituimmilla reiteillä törmää toisinaan vastaavanlaisiin mestareihin, joilta "anna tilaa uusille tulijoille" -ohje on päässyt unohtumaan. Kerran tulimme jollekin Hetta-Pallaksen autiotuvalle kaatosateessa likomärkinä pitkän päivän päätteeksi. Tuvalla oli porukkaa alle puolet sen vetokyvystä, mutta silti paikkoja ei tuntunut löytyvän millään. Lopulta pitkän neuvottelun päätteeksi tuvalla olijat suostuivat tiivistämään tavaroitaan sen verran, että meillekin löytyi paikka laverilta. Kaunis periaate, josta ei pitäisi tinkiä on, että viimeiselle ja väsyneimmäille tulijalle tehdään aina tilaa. Vaikka se sitten tarkoittaisi tuvassa jo olevien telttaan siirtymistä. Kaikkein villeintä meininki on tietysti suosituilla reiteillä ja Ruktajávren tavoin lähellä sivistystä sijaitsevilla tuvilla. Mitä syvemmälle tunturiin kulkee, sitä asiallisempi meininki ja siistimmät tuvat!

Pieni muistutus, kuinka autiotuvilla tulee käyttäytyä.