Vaihteeksi vähemmän kylmiin tai korkeisiin olosuhteisiin sijoittuva matkakertomus! Lokakuun Tansanian reissuumme kuului nimittäin vaelluksen ohella myös safaripäiviä ja rantalomailua. Kilimanjarolta alas selviydyttyämme suuntasimme Arushan kaupunkiin, josta matka jatkui safarille Tarangiren kansallispuistoon. Majoituimme kansallispuiston reunalla sijaitsevassa hienossa Tarangire River Camp -telttahotellissa, jossa vietimme koko reissun mielenkiintoisimman yön. Teltat oli pystytetty puisten perustusten päälle, ja varusteluun kuului muun muassa kunnon sängyt sekä oma vessa ja suihku. Pimeys laskeutuu päiväntasaajalla nopeasti, joten safaripäivän päätteksi leiriin palatessamme oli jo pilkkopimeää. Ympäriltä kuului epämääräisiä villieläinten mylvintää, jonka seasta erottui aika ajoin myös leijonan karjahtelua. Ääni tuntui joka kerta kuuluvan vain lähempää. Kävelymatka teltastamme illalliselle parinsadan metrin päässä sijaitsevaan ravintolaan olikin hieman jännittävä, mutta onneksi saimme saattajaksemme keihäällä varustautuneen maasaisoturin. Aamuherätyksen hoiti kätevästi aivan telttamme terassin edessä mekastava norsulauma.
 |
| Vähän erilaista telttailua! |
Matka jatkui luonto-ohjelmista tuttuun Ngorongoron kraatteriin, jossa bongasimme vielä muutaman eläimen lisää. Saimme lopulta "The Big Fivestä" kasaan leijonan, elefantin, sarvikuonon ja puhvelin. Ainoastaan leopardi jäi puuttumaan.
 |
| Virtahevot päivälevolla. |
Taitoimme matkaa autolla, joka mahdollisti myös paikalliseen elämänmenoon tutustumisen. Tansanian tieverkosto osoittautui uskomattoman hyväkuntoiseksi. Tiet ovat kuulemma kiinalaisten rakentamia. Sadekausi ei ollut vielä alkanut, joten joka paikassa oli käsittämättömän kuivaa. Kuivuneiden joenuomien ympäristössä norkoili vettä etsiviä laihoja eläimiä. Vihreää väriä ei juuri näkynyt kansallispuistojen ulkopuolella.
 |
| Valkoihoinen seurueemme herätti kiinnostusta paikallisten lasten keskuudessa. |
Muutaman päivän automatkailun jälkeen siirryimme rutikuivalta mantereelta vehreälle Sansibarille. Intian valtameressä sijaitseva trooppinen saariryhmä tunnetaan etenkin mausteistaan ja valkoisista hiekkarannoistaan. Passiivilomailu osoittautui reissun rankimmaksi osuudeksi. Ilma oli niin tukahduttavan kuuma ja kostea, että päivisin liikkuminen pidemmän matkan päähän hotellilta oli fyysisesti mahdotonta. Suuri osa päivästä kuluikin altaalla makoillen tai Pina Coladan äärellä lähiterasseilla norkoillen. Muutaman päivän mitään tekemättömyyden jälkeen olimme lähes kuolleet tylsyyteen. Olikin suoranainen helpotus suunnata kohti Suomea neljän päivän rannalla makoilun päätteeksi. Sansibar on toki näkemisen arvoinen paikka, mikäli rantalomailua ylipäätään arvostaa!
 |
| Auringonlaskut sentään olivat melkein yhtä hienoja kuin vuorilla! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti