perjantai 29. huhtikuuta 2016

Rastigaisan huiputus


1066-metrinen Rásttigáisá, tai tuttavallisemmin Rastigaisa, on Utsjoen lähialueen korkein tunturi. Se sijaitsee Norjan puolella kolmisenkymmentä kilometriä Utsjoelta länteen. Jokainen Utsjoen kävijä lienee ihaillut Rastigaisan kaukaisuudessa siintävää kaksihuippuista siluettia. Erityisen hienot näkymät sille avautuvat ajellessa Suomen kauneimmaksi tieksi sanottua Seututie 970:ä idästä Karigasniemeen päin. Lähestulkoon kaikki utsjokelaiset tuntuvat huiputtaneen Rastigaisan jossain vaiheessa elämäänsä. Sen mukaan on myös nimetty Utsjoen kirkonkylän ainut anniskeluravintola, Pub Rastigaisa.

Rastigaisan huiputus on ollut haaveissani Utsjoelle saapumisestani saakka. Maaliskuussa yritin huipulle peräti kahdesti: ensimmäisellä kerralla lumisade pakotti kääntymään takaisin jo alkuvaiheessa, toisella kerralla unohduin katsomaan Levajoella käynnissä olevia Finnmarksløpet-koiravaljakkokilpailuja. Viime viikonloppu kului Ivalossa päivystäen, joten maanantain aktiivapaa tarjosi mainion tilaisuuden lähteä kolmanteen huiputusyritykseen.


Rastigaisalle pääsee kätevimmin ajamalla Tenon pohjoispuolta Levajoelle. Noin kilometri ennen Levajoen Fjellstuea oikealla joen ylittävän sillan kupeessa on aurattu parkkipaikka. Parkkipaikalta lähtee virallinen merkattu reitti Rastigaisan huipulle, jossa talvella kulkee myös moottorikelkkaura. Itse valitsin kuitenkin toisen huiputusreitin, koska omien polkujen tekeminen on huomattavasti mukavampaa. Lähdin hiihtelemään joen vartta kohti horisontissa siintävää Kaisaa. Yllä erittäin suurpiirteinen kartta reitistäni. Reitti nousi tasaisesti ylöspäin keväisesti solisevia tunturipuroja seuraillen. Hankikanto oli erinomainen ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Jo alkuvaiheessa Kaisa hävisi näkyvistä edessä olevien mäkien taakse, joten suuntaa sai välillä hakea kartasta. Reilun tunnin ylämäkeen hiihtelyn jälkeen kitukasvuinen tunturikoivikko muuttui vihdoin avotunturiksi ja avaran lumikentän toisessa päässä näkyi tuttu siluetti. Eteen avautui silmänkantamattomiin lumista avotunturia, ja hetken aikaa tuntui kuin olisi ollut jälleen Huippuvuorten jäätiköllä.


Suurin osa nousee huipulle loivemmalta pohjoispuolelta kiertämällä, mutta itse valitsin treenimielessä jyrkemmän eteläpuolen etsien siitä mahdollisimman jyrkän linjan. Vaihdoinkin suosiolla sukset jäärautoihin viimeiselle parillesadalle metrille. Lumi oli tiiviksi pakkautunutta ja irtolunta oli vain vähän, joten arvioin lumivyöryriskin melko pieneksi, vaikka rinne oli jyrkkyyden ja lämpötilan puolesta riskirajoilla. Huippua lähestyessä tuuli yltyi erittäin navakaksi. Kuten oheisista kuvista voi päätellä, kovat tuulet eivät liene poikkeus Rastigaisan huipulla. Vastaavanlaisia lumiaaltoja näimme myös Newtontoppenilla Huippuvuorilla.

Iltapäivällä seisoin vihdoin Rastigaisan tuulisella huipulla. Eteen avautui satoja kilometrejä lumista maisemaa aina Jäämerelle asti. Palasin samoja jälkiä takaisin Levajoelle. Kaikkiaan huiputukseen kului taukoineen reilut 8 tuntia. Ruuhkaa reitillä ei ollut: en nähnyt päivän aikana täydellisestä säästä huolimatta yhtä ainutta ihmistä. Tämä tekeekin alueesta erinomaisen talviretkeilykohteen. Hiihdettävää erämaata ympäristössä kyllä riittää useammaksi päiväksi, joten palaan varmasti vielä jonain päivänä Rastigaisalle teltan kera.

Näkymä huipulta etelään.
Näkymä huipulta pohjoiseen.

10 kommenttia:

  1. Onnea Sanni!! Tuttuja tunnelmia, minun reissuni oli yli 10v sitten syyskesällä! Eip silloinkaan näkynyt yhtään ihmistä missään. On se Kaisa vaan aikamoinen...
    terveisin
    Markku

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Jännä ettei lumettomaan aikaakaan kulkijoita enempää näkynyt. Olisi kyllä hienoa käydä syysretkelläkin tuolla alueella tulevaisuudessa!

    VastaaPoista
  3. Oma mielenkiintoni näin tulevaa Utsjoen reissua ajatellen kohdistuu Pub Rastigaisaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa! Minua ei lääkärityty sinne vienyt :(

      Poista
    2. Mestari itse nukahti kesken elokuvan niin jäi jatkot käymättä :D

      Poista
  4. Törkeen hienoja kuvia, taivaassa pilvien päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli paljon hienompi lumihuippu kuin moni sitä korkeempi on. Kannatti käydä!

      Poista
  5. Kaksi kertaa olen käynyt, sadunomainen paikka! Vielä kerran pitäisi käydä, mutta nyt Geadnokaisella, katsomassa pudonneen Junkersin raatoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä aivan uskomattoman kaunis tunturi niin talvi- kuin kesäaikaan :)

      Poista