Kuten aiemmin mainitsin, sain viikonloppuvieraaksi Utsjoelle Lauran 3 rekikoiransa kanssa (linkki blogiin). Halusimme tehdä viikonloppureissun Paistunturin alueella, ja Lauran Utsjoen kunnan yhteispalveluneuvojan kanssa käymän sähköpostinvaihdon jälkeen päätimme suunnata Kuoppilasjärven autiotuvalle. Reittimme mukaili osittain Utsjoen kesäretkeilyreittiä. Vaikka kyseessä ei ole varsinainen talvireitti, sen tietämillä kulkee vakiintuneita merkkaamattomia kelkkareittejä, joita pitkin pystyy etenemään myös hiihtämällä ja valjakolla (oheisessa kartassa alempi reitti). Reitti lähtee Utsjoen luontotuvalta ja etenee suurimman osan matkaa avotunturissa. Nousua tulee melko paljon. Välillä kelkanura häviää tunturiin tai haarautuu niin, että reittiä joutuu vähän hakemaan kartasta, mutta pääsimme lopulta varsin sujuvasti Kuoppilasjärven autiotuvalle, jossa majoituimme yön. Tarkoitus oli hiihdellä samaa kautta takaisin, mutta palasimme lopulta heijastintikuin merkattua moottorikelkkareittiä pitkin Tenontien varteen. Kyseessä on ilmeisesti paikallisen matkailuyrittäjän merkkaama reitti, joka on siinnä joka talvi (ja ehkä kesäisinkin), vaikkei sitä näy missään virallisessa kartassa (oheisessa kartassa ylempi reitti). Alla hyvin suurpiirteinen kartta reitistä, jonka kokonaispituudeksi tuli reilut 30 km.
Alkumatkasta sää oli pilvinen ja taivaalta satoi alijäähtynyttä vettä (vesisadetta luonnollisesti on aina tarjolla, kun suuntaamme tällä jengillä tunturiin, näköjään jopa keskellä talvea), mutta iltaa kohden keli kirkastui. Yö oli kuulas, ja kuunsirpin ja tähtitaivaan lisäksi taivaalla leiskuivat komeat revontulet. Aamu sarasti aurinkoisena ja tänään saimmekin hiihdellä uskomattoman hienossa kelissä koko päivän.
Laura eteni valjakolla ja minä suksilla ahkiota vetäen. Koska Huippuvuorille lähtöön on enää reilu viikko, tein samalla vähän vetoharjoituksa pakaten ahkioon tavaraa yli 50 kg edestä. Huippuvuorillahan ahkiolle tulee painoa se 70-80 kg. Myös teltta oli tietenkin mukana ahkion päälle rullattuna hätämajoitteeksi, koska avotunturissa säät voivat muuttua äkkiä.
Hieno reissu kokonaisuudessaan. Nyt viimeiset varuste- ja ruokasäädöt ja vähän kevyempi treeniviikko ennen Huippuvuorille suuntaamista. Tässä vaiheessa tärkeintä on yrittää pysytellä terveenä, mikä voi muodostua yllättävänkin suureksi haasteeksi Utsjoen huonosti hiekoitetut kadut ja päivittäin töissä kohdatut infektiopotilaat huomioiden.
Laura eteni valjakolla ja minä suksilla ahkiota vetäen. Koska Huippuvuorille lähtöön on enää reilu viikko, tein samalla vähän vetoharjoituksa pakaten ahkioon tavaraa yli 50 kg edestä. Huippuvuorillahan ahkiolle tulee painoa se 70-80 kg. Myös teltta oli tietenkin mukana ahkion päälle rullattuna hätämajoitteeksi, koska avotunturissa säät voivat muuttua äkkiä.
Hieno reissu kokonaisuudessaan. Nyt viimeiset varuste- ja ruokasäädöt ja vähän kevyempi treeniviikko ennen Huippuvuorille suuntaamista. Tässä vaiheessa tärkeintä on yrittää pysytellä terveenä, mikä voi muodostua yllättävänkin suureksi haasteeksi Utsjoen huonosti hiekoitetut kadut ja päivittäin töissä kohdatut infektiopotilaat huomioiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti