Pari viime päivää on sujunut ankaran varustesäädön parissa, onhan Huippuvuorille lähtöön enää 2 päivää! Etenkin ruokien suunnittelu on osoittautunut varsin mielenkiintoiseksi projektiksi. Retkikuntahommien hyvänä puolena on se, että ruokaa saa ahmia käytännössä niin paljon kuin jaksaa, mutta energiamäärä jää silti suuren kulutuksen vuoksi miinuksen puolelle. Kääntöpuolena on toki se, että kaikki tavarat pitää vetää itse perässään ahkiossa, joten mitään ylimääräistä ei voi ottaa mukaan. Hiihdämme 19 päivää erämaassa tukemattomana: kaikki varusteet ovat ahkiossa heti alusta asti, eikä varustetäydennyksiä matkan varrella ole saatavilla. Ruuat pitääkin suunnitella tarkasti ja energia- ja ravintosisällöt optimoida suhteessa ruuan painoon.
Päivän aikana hiihdetään yleensä 8 legiä. Legiin kuuluu 50 minuuttia hiihtoa ja 10 minuuttia taukoa. Hiihtoa tulee siis kokonaisuudessaan vajaat 7 tuntia. Kokonaiskulutus perusaineenvaihdunta huomioiden on mittauksissa ollut noin 5000 kcal luokkaa vuorokaudessa. Normaalioloissa itselläni kokonaisenergiankulutus on noin 2000-2500 kcal. Lisäenergiaa pitäisi siis kiskoa yli puolet normaalielämää enemmän. Koska ahkion paino on kuitenkin järkevää pitää minimissä, aion itse syödä päivittäin ainoastaan 3000 kcal:n edestä ja ottaa loput energiat käyttön elimistön omasta rasvakudoksesta. 1 kilossa rasvaa on noin 7000 kcal, joten tällä logiikalla viikossa energiaa tarvitaan 2 kg verran omista rasvavarastoista, joita onneksi riittää. Toki käytännössä asia ei ole ihan näin yksinkertainen, vaan osa energiasta lähtee myös lihaksista, etenkin kun vuorokautinen proteiinimäärä jää hieman vajaaksi.
Miltä 3 viikon ruuat sitten käytännössä näyttävät?
Ja pakattuna menivät näinkin tiiviseen muotoon:
Päivän menu tulee koostumaan hillittömästä satsista aamupalamuroja, nuudeleista sekä retkiruokapusseista (Trek'n Eat tai Lyofood). Rinnalla tietysti vielä monenlaisia snackeja (Fazerin suklaa, keksit, hedelmäkarkit, Alpen-patukat, paloiteltu juusto, Lämmin kuppi- mehukeitot, kuivarinkelit, ruisnapit, pakastekuivatut hedelmät, kaakao). Toki välillä pientä vaihteluakin on odotettavissa, mm. lettujen paistoa.
Muistelin tässä, miten seurasin viime keväänä sen vuoden retkikunnan liikkeitä Avotunturien blogista aina työpäivien lomassa. Kevät oli jo pitkällä, kun retkikunta vihdoin kotiutui. 3 viikkoa on lopulta aika pitkä aika. Elämä jäätiköllä on kuitenkin hienoa kaikessa yksinkertaisuudessaan ja päivät seuraavat toisiaan tutulla rutiinilla: herää, syö, pura leiri, hiihdä, syö, hiihdä, leiriydy, syö, nuku. Toista. Ja katsele siinnä sivussa huikeita maisemia.
Hei! Mä koitin näitä sun kamapostauksia katsella, koska mulla on kenkäostokset työn alla, mutta en löytänyt mainintaa siitä, millä yv-töppösillä sä potkit menemään. Onko sulla jotain ihan timanttisia vinkkejä, suosituksia tai näkemyksiä asiasta? Tää on ihan tuskaista etsiä itselleen sopivaa mallia.
VastaaPoistaEn ole kamapostauksia oikein vielä ehtinyt tehdäkään, mutta semmoinen kyllä mietinnässä on ollut! Mutta yhteenveto kengistä, joita tällä hetkellä käytän: vaellusmonona Alfan Quest Advance. Todella hyvä gorepinnoitettu kenkä. Käytän päällä kylmässä T-tossun mononsuojaa ja hyvin on tarennut -30 asteen pakkasissakin (alla yleensä lineri, höyrysukka ja paksu merino). Normivaelluskenkänä Meindln Vakuum, joka kyllä toiminut hyvin painavammankin rinkan kanssa kivisessä maastossakin liikkuessa. Ylävuorikenkinä Milletin Everestit ja matalammilla La Sportivan Nepal Evot, molemmat erinomaisia kenkiä, joista ei mitään huonoa sanottavaa! Nuo kaikki ainakin erittäin hyviä kenkiä ja laadukkaita merkkejä, mutta varmasti vain sovittamalla löytää juuri itselleen sopivat. Allekirjoittaneellakin nyt yli vuoden tässä ollut lähestymiskenkien ostoprojekti menossa vanhojen Haglöfsien tilalle, olen nimittäin painiskellut La Sportivojen ja Salomonien välillä niin ankarasti :D Näillä näkymin kallistun La Sportivaan. Kovassa käytössähän sen vasta lopullisesti huomaa, tuliko tehtyä väärä päätös.
PoistaNoi Nepal Evot ovat yksi mietinnässä ollut malli. Tää on niin hankalaa aina kenkien kanssa. Musta kiipeilykenkien ostaminen on ihan kamalaa josisätossujenkin osalta, joten mä käytän nykyään sisällä yhtä ja samaa kenkämallia eri kokoisena. Mulla on kengistäni kuluneempia ja uudempia versioita hieman isompana ja mukavampana lämppäkenkänä ja napakampana tossuna tiukoille reiteille ja oon aina ihan rikki, kun joudun laittamaan jonkun kenkäparin pohjattavaksi, kun "mitä mä nyt teen, ei oo kenkiä!!" :D
VastaaPoistaJos tiedät, että jollain on myynnissä jotain tarpeettomaksi jäänyttä vuorikenkää pienessä koossa, niin anna kuulua. ;)
Nepal Evot on todella hyvät kengät, niillä kiipesin aikoinaan jopa Elbrusille. 5-tonnisille kyllä turhan kylmät tuon kokemuksen perusteella, mutta Alppien 4-tonnisilla olleet kyllä äärimmäisen hyvät ja aion käyttää siellä jatkossakin.
PoistaEn nyt tiedä ketään, jolla olisi kengät kaupan, paitsi itsellä myynnissä La Sportivan Spantikit koossa 41. Kaverille alustavasti kylläkin jo lupasin, jos vain mahtuvat. Noilla olen Nepalissa yhden 6-tonnisen kiivennyt ja totesin turhan raskaiksi ja kylmiksi vs. nuo Milletit, joten kiipesin sitten jopa Tocllan ja Ishincan Milleteissä, vaikka onhan ne oikeasti aika paljon isommille vuorille tarkoitettu. Eipä ainakaan palellu varpaita :D
I love what you guys tend to be up too. Such
VastaaPoistaclever work and exposure! Keep up the excellent works guys I've added
you guys to blogroll.