sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Lyngen

Yhtenä pohjoisessa asumisen etuna on, että sieltä käsin on helppoa käydä treenailemassa myös vähän Suomen tuntureita korkeamilla rinteillä. Etenkin Pohjois-Norjasta löytyy huikean hienoja hiihto- ja vaellusmaastoja. Yksi lempikohteistani on vapaalaskijoiden suosiossa oleva Lyngenin Alpit, josta löytyy useita 1500 metrin yläpuolelle kohoavia vuorenhuippuja. Vuoristo sijaitsee Lyngenin niemimaalla Tromssan lähellä Pohjois-Norjassa. Joka puolelle levittäytyvien terävien vuorenhuippujen lisäksi maisemaa luonnehtii turkoosi Lyngenin vuono, jonka varrelle asutus on keskittynyt.

Olen tehnyt tänä vuonna parikin reissua Lyngenin maisemiin ja myös juhannuslomat tuli vietettyä Lyngsdalenissa telttaillen. Jyrkkäseinäisten vuorten ympäröimä Lyngsdalenin laakso on hyvä paikka perusleirille, oli aikeissa sitten laskea tai treenailla muuten ympäröivillä vuorilla. Helpoiten Lyngsdaleniin pääsee jättämällä auton Furuflatenin kylään ja lähtemällä seuraamaan jalkapallokentän kohdilta alkavaa polkua. Polku kulkee joenvartta aina laakson perälle asti, jossa sijaitsee myös maksullinen tupa. Tuvalle mennessä kannattaa kävellä joen pohjoispuolella kulkevaa leveämpää polkua pitkin. Itse kuljin kuitenkin tällä kertaa joen eteläpuolen pienempää polkua, koska aikeissani oli käydä tekemässä mäkitreenejä sillä puolella sijaitsevalla 1530-metrisellä Daltindenillä.

Lyngsdalenin kesä.
Polku kiemurteli turkoosia joenvartta kohti laakson perällä siintävää jäätikköä ja lumisia vuorenhuippuja. Kesällä Lyngenissa kulkiessa ei voi olla törmäämättä lampaisiin, joita laiduntaa kaikkialla. Nytkin sain pujotella alkumatkan uteliaiden lammaslaumojen läpi. Daltindenin rinne on laakson alkupäässä lähes pystysuora, mutta loivenee laakson perällä. Laakson päähän saavuttuani poikkesinkin polulta ja lähdin nousemaan ylemmäs tunturiin kohti Daltindenin huippua.

Alhaalla laaksossa oli kesäistä ja vehreää, mutta vain parinsadan metrin nousun jälkeen maisema muuttui lumisemmaksi. Olin aiemmin alhaalla hymähdellyt suksineen vehreässä maisemassa telttailevalle laskuporukalle, mutta ylempänä oli tosiaan vielä aivan laskettavaa lunta! Alkumatka oli vaikeakulkuista rakkaa, jota satunnaiset lumilaikut halkoivat. 600 metrissä lumipeite muuttui yhtenäisemmäksi.

Lumessa kahlaamista.
Nousu sujui leppoisasti, mutta iltapäivästä ilman täytti tasaisin väliajoin laakson seinämistä kaikuva pahaenteinen ukkosta muistuttava jyrähtely. Ääni oli peräisin vastakkaisten jyrkkäseinäisten vuorten rinteiltä alas puskevista lumivyöryistä. Vaikka Daltindenin lumikerros oli tiiviisti alla olevien kivien päälle pakkautunutta ja stabiilia, jokainen jyrähdys aiheutti pienen säpsähdyksen, eikä olo ollut erityisen miellyttävä lumiseinämää ylöspäin tampatessa. Päivä oli kuuma, joten lumi alkoi muuttua yhä sohjoisemmaksi ja upottavammaksi. Sata metriä ennen huippua lumi alkoi olla jo sen verran syvää ja upottavaa, että kengät märkänä totesin saaneeni tarpeeksi mäkitreeniä ja käännyin alas.

Näkymä leiristä Lyngenfjordenille.
Norjassa on voimassa jokamiehenoikeudet, joten leiriytyminen on sallittua erämaassa vapaasti. Päätin pystyttää perusleirin Daltindenin rinteeseen 500 metrin paikkeilta löytämälleni laakeammalle sulalle alueelle. Leiristä avautui hieno maisema laakson perällä oleville jäätiköille ja toisella puolella siintävälle Lyngenin vuonolle. Yksi hienoimmista leiripaikoista pitkään aikaan! Ainoaksi ongelmaksi muodostui väärä makuupussivalinta: vaikka päivisin lämpötila keikkui hellelukemissa, öisin kesäpussissa meinasi tulla vilu. Jouduinkin kertaalleen heräämään keskellä yötä kylmästä hytisten keittämään lämminvesipulloja makuupussin sisälle.

Huvilani ikkunasta avautuvaa vuoristomaisemaa.
Loppumatka kului leppoisasti mäkitreenejä ympäröivillä rinteillä perusleiristä käsin tehden. Kävin katsomassa myös laakson perällä olevaa Sydbreenin jäätikköä, joka oli varsin sulassa kunnossa. Etenkin näin kesäisin Lyngenissa kulkiessa tajuaa hyvin, mistä nimitys Lyngenin Alpit tulee. Useamman kerran reissun aikana tuli fiilis, että olisi Norjan sijaan toissakesän vaellusmaisemissa Saksan tai Itävallan Alpeilla. Erona vain se, että porukkaa oli liikenteessä huomattavasti vähemmän: törmäsin koko aikana vain muutamaan ihmiseen ja heihinkin alhaalla laaksossa. Lyngen toimii siis erinomaisesti myös kesäkohteena!

Yötön yö.

10 kommenttia:

  1. Eikö tuo Halti ole liian painava kesäteltaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 6 kg eli onhan se, mutta hyvää kantotreeniä! Eikä nyt Lappiin sattunut kuin tuo talviteltta mukaan kun ei ole etelässä tullut puoleen vuoteen käytyä.

      Poista
  2. Uskalttaako tiällä vielä kommentoija :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tokihan kommentit on aina tervetulleita :D

      Poista
    2. Ja miekun luulin banni tullu, ku vasttausta tullunna parriin kysymykseen, eikä kysymyksetkään näkynykkää :D. Toissaalta ei nuo kaikki tarvvii näkkyykkää :). Virkistävät viikonloput.

      Poista
    3. Oho liekö hävinnyt bittiavaruuteen koko kommentti, kaikki kyllä yritän julkaista! Hyvää viikonloppua!

      Poista
  3. Leiri hommaan tuas piässynnä läpi kommentoimaan. Meleko taivaaltahan tuo nepali leiri näytti. Minkälainen kamera teitill on, vai menneekö se vaihttoon joka kerta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kumma juttu, toinen kommentti leiri-juttuun tullut läpi näemmä! Olisiko Bloggerissa joku ongelma? Kaikki kommentit nimittäin julkaisen ja tuon moderoinninkin pidän vain sen takia, että huomaan kaikki saapuneet kommentit.

      Kamerana reissussa yleensä Sonyn pokkari (kolmisen vuotta vanha, mutta vastaa nykyään markkinoilla olevista malleista DSC-RX100). Pienikokoinen ja paljon säätövaraa tuossa + kestänyt kylmiä olosuhteita ja kastumista hyvin, joten ei varmaan ihan heti vaihtoon menossa. Järkkärinä Canonin ESO450D, mutta se kyllä erittäin harvoin mukana missään ollut (viimeksi varmaan Nepalissa 2014), kun ei vuorille viitsi ottaa monen kilon lisälastia ja kuvien laatu melkein sama tuolla pokkarilla!

      Poista
    2. Nii en tijjä, se on joka kerralla jättänyt robotti varmennuksen tekemäti. Kummiskin lähetys ikkuna tullunna.
      Sitä juuri ihmetelen kylmyys kestoa. Itelläni Sony cyber-shot 400
      digikamera, muistaakseni ei saisi käyttää kovin kylmässä. Eikä ihmis keskyttymissä :D)).

      Poista
    3. Kyllä tuokin kamera sammuu jos pidemmän aikaa koittaa -30 asteen pakkasissa kuvata, mutta kun lämmittää hetken takin sisällä niin kyllä se sitten taas hetken pelittää!

      Poista