Itsenäisyyspäivän vaellus itärajalla

Olemme jo pitkän aikaa Lauran kanssa suunnitelleet vaellusreissua Ilomantsiin Koitajoen maisemiin. Itsenäisyyspäivä tarjosi oivan ajankohdan tälle aivan Venäjän rajan tuntumaan tehtävälle vaellukselle, toimihan Koitajoki aikoinaan talvisodassa myös rintamalinjana. Ilomantsin seutu on muutenkin mielenkiintoista aluetta sotahistoriallisesta näkökulmasta, sillä sieltä löytyvät ainoat nykyisten rajojemme sisäpuolella sijaitsevista talvi- ja jatkosodan merkittävistä taistelupaikoista. Äitini suku on kotoisin Ilomantsista, ja myös Kivilahden kylässä asunut mummoni joutui sota-aikaan evakkoon lähistöllä käytyjen taistelujen vuoksi.

Talvikauden avausvaellukseen lähti minun ja Lauran lisäksi myös Kilimanjarolla lokakuussa karaistunut pikkusiskoni Mari sekä Kebnekaisen huiputuksen kaltaisista urotöistään tunnettu Chukotka Sleddog Vega. Lauantaiaamu sarasti kylmänä ja kirkkaana isämme jättäessä meidät Niemijärventien itäpäässä sijaitsevan punaisen mökin kohdalle, josta eteenpäin tietä ei oltu aurattu. Edessä oli neljä päivää lumikenkäilyä umpihangessa. Etenimme rajavyöhykkeen reunaa seurailevaa tietä pitkin paikoin polveen asti ulottuvassa lumessa polkua avaten, josta matka jatkui soiden halkomassa korpimetsässä kohti Koitajokea. Ahkioon oli pakattu massiivisen ruokakuorman lisäksi muun muassa teltta, talvimakuupussit sekä keittimet polttoaineineen. Vaikka viime talvena ahkionvetoa kertyi yli 500 kilometriä, totesin tällä kertaa lumiolosuhteiden olevan turhan haastavat ahkion kanssa etenemiseen. Päätimmekin pitää etenemismatkat lyhyinä ja tehdä sen sijaan päiväretkiä leiristä kevyillä varusteilla ympäröiviin maisemiin.

Rajavyöhykkeen reunalla.

Ensimmäinen yö vietettiin Koitajoen varrella sijaitsevassa tunnelmallisessa Hanhikosken autiotuvassa, josta matka jatkui seuraavana päivänä 30-luvulla rakennetulle Niemipuron tuvalle. Viimeinen yö majoituttiin teltassa Hanhikosken lähistöllä. Yö kului kymmenen pakkasasteen lämpötilassa Marmotin CWM-pussissa varsin hikisissä tunnelmissa, koska pussi on suunniteltu huomattavasti kylmempiin olosuhteisiin. Vega sen sijaan näytti nauttivan olostaan teltan jalkopäässä kerällä nukkuessaan.

Hanhikosken autiotupa.

Leiri pystyssä.

Pimeys laskeutui jo iltapäivällä. Illat kuluivat autiotuvissa kamiinan lämmössä kynttilän valossa kauhutarinoita kertoillen. Kaiuttimista pauhasi isänmaallisesti Veskun Eino Leino -levytykset ja Sibelius. Vanha suosikki "Kasvot ikkunassa" sai jälleen uuden, talvisodan tunnelmiin sijoittuvan muodon. Löytyipä allekirjoittaneen varastosta myös Kilimanjaron huussiin sekä Tocllarajun jäisille rinteille sijoittuvat kauhutarinat. Talvisodan aaveet sen sijaan jäivät tällä kertaa kohtaamatta, vaikka otsalampun valossa yön pimeydessä huussiin kahlatessa mielikuvitus meinasikin välillä tehdä tepposiaan.

Rekikoira Vega antoi vetoapua ahkion kiskomiseen.

Pohjois-Karjala-projektin henkeen kaikki ruuat valmistettiin voissa. Mukaan otettu voipaketti hupenikin lähes kokonaan neljän päivän vaelluksen aikana. Mielenkiintoisin innovaatio oli valurautapannulla voissa paistettu Ristorante-pizza. Myös tortillat ja letut paistuivat rapeiksi tällä valmistustekniikalla. Mikäli olisin muistanut seuraavalla viikolla edessä olevat työterveydestä määrätyt laboratoriokokeet, olisin todennäköisesti suosinut hieman kasvisrasvapainotteisempaa ruokavaliota: kolesterolit olivat nimittäin varsin rapsakasti koholla neljän päivän voidieetin jälkeen. Tulipa ainakin jälleen todistettua, että meidän sydän- ja verisuonisairaiden pohjois-karjalaisten kannattaa välttää voita!

Loistavista puitteista huolimatta porukkaa oli liikenteessä vähänlaisesti: törmäsimme neljän päivän aikana ainoastaan neljään ihmiseen. Sää suosi koko reissun ajan. Lunta sateli viikonlopun aikana parikymmentä senttiä, mutta paluumatka Niemijärventien lähtöpisteeseen sujui leppoisasti, koska itsenäisyyspäivää Hanhikoskella viettävä mieskaksikko oli avannut ladun. Lämpötilat pysyivät -10 ja -16 pakkasasteen välisissä maltillisissa lukemissa.

Itsenäisyyspäivän aamu Hanhikosken pitkospuilla.

Retki oli kokonaisuudessaan rento ja mukava aloitus talvivaelluskaudelle! Minun, Lauran ja Vegan osalta matka jatkuu Haltin keväthangille. Ensi kevääseen mahtuu myös yksi isompi arktinen hiihtoretkikunta, jonka tavoitteena on ylittää Euroopan suurin jäätikkö Vatnajökull Islannissa.